keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Runoista ja elämästä

                                  Arjen harmaus painaa -
                                  oi Runo, lohtua tuo!
                                  Välkkyvät siipesi lainaa -
                                  lennämme nuoruuden luo
                          
                                  ajattomuuden maahan,
                                  rannoille kaikkeuden.


Kirjan Parantava runo (toim. Aino Immeli, Outi Melen ja Leena Sippola) alkusanat alkavat näillä Kaarlo Sarkian säkeillä. Ainakin minulle runot ovat tuoneet elämässä vuosien varrella paljon lohtua ja antaneet parantavaa voimaa. Meille kaikille tuttu Kirsi Kunnas totesi vuosia sitten syntymäpäivähaastattelussa, että meidän kaikkien pitäisi lukea runo päivässä, jotta me muistaisimme olevamme ihmisiä ja säilyttäisimme yhteyden sieluumme. Runon kautta olen löytänyt sanoja niille tunteille, joita on voinut olla muuten vaikea pukea sanoiksi. On sanottu, että runo vaikuttaa piilotajuuntaamme niin, että emme edes aina tiedä, mitä lukiessa tapahtuu. Runojen lukeminen tekee hyvää. Runo lääkitsee ja parantaa haavoja, joita elämä lyö. Silloin kun elämä saa uuden suunnan emmekä itse pysty siihen juurikaan vaikuttamaan, niin voimme silloinkin todeta "oi Runo, lohtua tuo!"

Enkelikalenterin runot olen valinnut omia runokirjojani selailemalla. Laskin muuten runokirjani ja niitä on 54 kappaletta. On yksittäisten runoilijoiden teoksia ja mutta paljon myös erilaisia kokoomateoksia. Runokirjavalikoimani on täydentynyt ripeällä tahdilla onnistuneiden kirppisostojen ansiosta. Katsoin juuri, että mainitsemani Parantava runo -kirjaankin oli jäänyt alkusivulle lyijykynällä tehty hintamerkintä 1 euro!       

Runoja valitessani olen yrittänyt löytää syksyyn ja marraskuuhun liittyviä runoja. Osa runoista kuvaa omaa tämän hetkistä "sielunmaisemaani" ja osa runoista sisältää kannustuksen ja voiman sanoja itselleni ja toivottavasti myös teille muille. Muuten päivän runot ovat valikoituneet varsin sattumanvaraisesti ja hetken päätöksellä.

Jos olisin valinnut kaikki runot kuvaamaan omaa "sielunmaisemaani" niin valinnat olisivat painottuneet luopumiseen, haikeuteen ja jopa suruun. Yksi tärkeä elämänvaihe on päättymässä. Terveydentilani ei tule enää mahdollistamaan työelämässä jatkamista. Vaikka lopullinen diagnoosi vielä puuttuukin, niin etevän neurologisen sairauden kanssa elämäni jatkuu sen tuomilla ehdoilla. Elämä on muutenkin tänä vuonna näyttänyt kaikki sateenkaaren värit. Paljon on ollut harmaata, mutta kun tarkkaan katsoo, niin harmaassakin on paljon kauniita sävyjä.

Enkelikalenteri päättyy marraskuun lopussa ja samoin siihen liittyvät runot blogissani. Olen kuitenkin ajatellut jatkaa ensi vuonna jotain runoihin liittyvää teemaa. Ehkä kerran kuukaudessa voisi olla yhdistetty runo + ATC-kortti  -haaste. Katsotaan nyt...

Loppuun Matti Rossin säkeitä:


Olen minä onnellinen,
vaikka varjoa rakastan,
hämärää puheille kutsun,
en minä päiviä pakene,
en niitä uniksi loihdi.  

 
Onnea jokainen päivä
vaikka tuskaa puolillansa;
onnea kaikki eletty,
vaikka se polttaisi tulena.  

 
En minä onnea hakenut,
onni saapui etsimättä,
elämän suuressa puvussa,
kirjavissa kankahissa;
työn se tarjosi minulle.
       

3 kommenttia:

Sisko kirjoitti...

Kiitos, Sanna tästä antoisasta Enkelikalenterista! Hieman haikeaa on tämä lopettelu. Omasta puolestani ainakin voin sanoa, että tämä on ollut paljon enemmän kuin pienen kortin postittaminen/kalenteripäivä. Toivon sinulle kaikkea hyvää! Lopettelet työelämässä. Luin juuri jostakin jotain tämän suuntaista:"Kun yksi ovi sulkeutuu, uusia ovia aukeaa. Jos liiaksi jäämme tuijottamaan sulkeutunutta ovea emme näe mikä ovi on auki!" Uusi sivu aukeaa, uusi luku alkaa...iloa ja valoa päiviisi!

sirkkis09 kirjoitti...

Kitos minunkin puolestani antoisasta enkelikalenteri-haasteestasi,
jonka teit vielä mielenkiintoisammaksi ihastuttavin runoin. Olet ne taitavasti valinnut hienoihin kortteihisi.
Runous on todellakin eräs polku johtamaan mielenrauhaan.
Onnea tuleville vuosillesi uudella polulla xx

Saila kirjoitti...

<3 <3 <3