perjantai 1. huhtikuuta 2016

TJK 13 / 2016

Nyt tehdään koirakortteja TJK-haasteessa.

Pesulla  (vaihdettu)

En ole koiraihminen. Kerron sen yleensä heti kättelyssä koirille. Ystäväperheiden koirat eivät kuitenkaan ymmärrä tätä vaan tekevät ahkerasti käännytystyötä. 
Täytyy myöntää, että pikkasen on jo käännytystyö tuottanut tulosta...

Yksi äiti lempitarinoista on muistelu perheemme Tessu-koirasta, joka vahti pientä Sanna-tyttöstä vaunuissa ja muutenkin.  Omia muistoja Tessusta minulla ei ole.

Koulumatkani varrella oli talo, jonka "rakki" hyökkäsi ohi pyöräilevien lasten jalkoihin kiinni. Koiran omistajan mielestä se oli vain hauskaa. Vieläkin muistan sen ainaisen pelon koulumatkoilla, hyökkääkö koira vai ei.

Luulen, että tästä ikävästä muistosta johtuu se, että miellän itseni ei-koiraihmiseksi.

Tunnustan kuitenkin lopuksi, että lähikukkakaupassamme omistajan Aatu-koira on aika tavalla hellyyttänyt sydämeni :)

ATC-korttini koira muistuttaa paljolti Aatua.

5 kommenttia:

Jaana H-V kirjoitti...

Ihana kortti!

Maca kirjoitti...

Kyllähän tämä on hellyttävä. Kyllä minä olen enemmän kissaihminen, mutta ihania koiriakin löytyy.

enkulin käsityöt kirjoitti...

Suloisuuden huippu.

Sisko kirjoitti...

Aatu vasta valmistautuu näyttelyyn. Hauska kortti.
Kiitos osallistumisesta haasteeseen!
Noin juuri syntyy koirakammo! Mr.R on saanut lapsena koiran kimppuunsa talvella koulumatkalla. Koiralla oli ollut kuonokoppa. R onkin varma, että koira olisi syönyt hänet ilman sitä. Nyt oli vain yrittänyt painaa hankeen niin, että henki ei enää kunnolla kulkenut. Hän on onneksi nyt vanhoilla päivillään päässyt yli kammostaan. Viimeksi kun meillä kävi koiravieras hän sanoi ovella kun olivat lähdössä: "Irrota se hihna ja nappaa se meille!" Arvelen, että hän on täysin toipunut!

RaijaAnnikki kirjoitti...

Aivan ihanan söpö kortti.