Aikamatkalta takaisin huhtikuuhun 2013!

Kotilaiska epäili minun joutuneen aikakoneeseen, kun olin otsikoinut ATC + runo -haasteeni kuukaudeksi huhtikuu 2014! Päätin nyt kuitenkin palata takaisin tähän vuoteen ja huhtikuuhun 2013. Haasteen otsikko on korjattu :)

Ajatus aikakoneesta ja aikamatkailusta jäi kuitenkin mieleen muhimaan. Enpä juuri halua mennä ajassa eteenpäin, vaan mieluummin taaksepäin. Voisin palata vaikka kevääseen 1976 ja niihin valintoihin, joita uutena ylioppilaana silloin tein. Tietysti minulla olisi aikamatkalla mukana kaikki se elämänkokemus jota vuosien aikana on mukaan tarttunut.  No, oikeasti en mennyttä juurikaan haikaile vaan pyrin elämään tässä hetkessä. Ajatus siitä, että joskus aikamatkailu voisi olla todellisuutta, tuntuu itse asiassa pelottavalta eikä edes toivottavalta.

En nyt tiedä, onko tämä matkailu - niin oikea matkustaminen kuin aikamatkailukin -  vienyt voimat, mutta kovasti tuntuu olevan puhti pois eikä askartelurintamallakaan tunnu mitään syntyvän. Tällainen harmaa sadepäivä ei myöskään mieltä piristä. Mutta huomenna on päivä uusi :)

EMM-haaste # 15

Muutaman väliviikon jälkeen  kortti tähän kivaan haasteeseen. Selasin vanhoja lehtiä ja kun näin tuon pojan kuvan, niin pitihän se heti leikata talteen ja ruveta korttia miettimään. Pöydällä oli sopivasti matkalta mukaan tullutta materiaalia, josta löytyi taustakuva. Nappilaatikosta löytyi napin lisäksi narunpätkä ja yksinäinen palapelin pala. Siinä sitten olivatkin korttimateriaalit koossa!

Poika ilman ystäviä  (var.)

Ainolle tekemäni puutarhakortit

Posti on toivottavasti mennyt perille ja Aino saanut myös nämä puutarhakortit.


 

Uuden kasvun aika 1                                              Uuden kasvun aika 2

 

   Alla suuren puun                                                Kukkien kastelija

 

Sammakoiden puutarha



ATC-tuplavaihto # 2 / 2. osan kortit

Pikku hiljaa yritän saada blogini taas ajantasalle ja laitan esille niitä kortteja, jotka tein ennen matkaa vaihtoihin.

Tuplavaihdon 2. osaan tein Enkulin kuvista hänelle tällaiset kortit:

Ilta on vielä nuori                                                    Synttärit

Runo + ATC / Huhtikuu 2013

Kiitos kaikille maaliskuussa haasteseen osallistuneille!

Lupasin arpoa osallistujien kesken pienen Espanjan tulijaisen. Arja L on tällä kertaa onnettaren suosikki.  Hänelle lähtee Prado-taidemuseon kaupasta ostamani pieni vuoden 2014 kalenteri.

 

Ja sitten huhtikuun runoon, joka on Arvo Turtiaisen Rakastetulle.

 

 

Niin vähän pyydän:

tartu minua kädestä.

Niin vähän toivon:

istua kanssasi ja katsoa

kun kuu nousee.

 

Niin vähän pyydän ja toivon:

nähdä silmäsi, rakas, kuutamossa.

 

Jos haluat osallistua haasteeseen, niin tee runosta ATC-kortti ja linkitä se tämän postauksen kommenteihin. Toukokuussa on taas uuden runon vuoro.



Äiti ja tyttäret kenkäkaupassa Madridissa

Kun on naisväkeä matkassa, niin luonnolisesti tehdään myös vaate- ja kenkäostoksia :)

Sara-tytär oli lukenut Lonely Planetistaan Casa Hernanz -nimisestä kenkäkaupasta, josta voi ostaa käsityönä tehtyjä juuttinarupohjallisia kangaskenkiä. Nämä espadrillot ovat kirjan mukaan tyypillisiä espanjalaisia kesäjalkineita, joita myös Espanjan kuningasperheen jäsenet käyttävävät. Casa Hernanz on perustettu vuonna 1845 ja jo viides sukupolvi on myymässä kenkiä. Kauppa sijaitsee aivan Plaza Mayorin läheisyydessä, joten siihen oli helppo löytää.

 

 

 

Liike on sisältä varsin pieni ja kaikki sovitettavat jalkineet piti pyytää erikseen myyjiltä, joka sitten haki ne takahuoneen varastosta. Liikkeen henkilökunta puhui vain espanjaa. Saran tulkkaustyötä helpottaaksemme otimme näyteikkunassa olevista kenkistä kuvia ja näytimme niiden avulla, mitä kenkiä ja mitä väriä halusimme. Sara tulkkasi kokotoiveet. Koska kengät tehdään käsityönä, niin sama koko saattoi vaihdella jonkin verran. Jos ensimmäinen pari esim. numeroa 39 oli liian pieni, niin piti pyytää toinen pari samaa numeroa ja se saattoikin olla ihan sopiva. Koska kaikki piti pyytää erikseen ja myyjillä meni jonkin verran aikaa uuden kenkäparin hakemisessa, niin aikaa vierähti kaupassa aika tovi.

 

Ostosreissun lopputulos on nähtävissä tässä: 



 

Yhteensä siis yhdeksän kenkäparia. Nyt on sitten sekä minulla että molemmilla tyttärillä mustat espadrillot.Toinen tyttäristä osti lisäksi siniset ja toinen keltaiset. Espadrillojen värivalikoima on todella laaja, vähintään 30 eri väriä löytyy. Nyt minua harmittaa aika tavalla, että tyydyin vain mustiin kenkiin, sillä kengät tuntuvat todella mukavilta jaloissa ja todennäköisesti ahkerassa käytössä kestävät kuitenkin vain yhden tai kaksi kesää. Hintakaan ei olisi ollut este useampien kenkien ostamiselle, sillä espadrillot maksoivat vain 5,50 euroa!  No, joka tapauksessa minulla on mustien espadrillojen lisäksi nuo ihanat oranssti ja vihreät kengät. Vihreät kengät olivat jo yhden päivän käytössä Madridissa ja hyvältä tuntuivat. 

 

 

Koti-Suomessa jälleen!

Eilinen kotimatka alkoi klo 10 aikoihin Madridista hotellin respan soittamalla taksilla lentokentälle. Niin piti olla "varma" kyyti ilman ylimääräisiä kiertomatkoja ja lisähintaa, mutta toisin kävi. Kovasti kiertelimme pitkin ja poikin Madridin tieverkostoa ja näin ollen noin 30 euron suuruiseksi arvioitu taksimatka maksoi lopulta 53,10 euroa. Mikäs siinä sitten auttoi. Maksaa piti, kun yhteinen kieli puuttui asian (=huijauksen) selvittämiseksi. Espanjassa puhuttiin muuten yllättävän vähän ja huonosti englantia. Espanjan kieltä osaava tytär oli erinomainen tulkki matkan aikana, mutta tässä asiassa hänestä ei enää ollut apua, sillä hän suuntasi Madridista takaisin Salamancaan.

Olimme varanneet Madridin lentokentälle varmuuden vuoksi runsaasti aikaa, mutta lähtöselvitys ja turvatarkastus sujuivat tosi nopeasti, joten istumiseen ja odotteluun jäi kyllä ihan riittävästi aikaa! Ja pahaksi onneksi myös shoppailuun, sillä pitihän loputkin rahat kuluttaa :)

Madridista lensimme Kööpenhaminaan, jossa odotimme jatkoyhteyttä, lentoa Turkuun kuusi tuntia. Nyt odottelu alkoi tuntua jo aika tuskalliselta. Tämä on sitä matkustelun ikävintä puolta. Monenlaista viihdykettä yritettiin keksiä. Koska mukana oli kaksi koululaista, niin heidän kanssaan opiskeltiin englannin sanoja tuleviin sanakokeisiin (en tiedä, oliko tyttöjen mielestä viihdykettä), pelattiin korttia, tutustuttiin kauppoihin (enää ei ollut varaa ostoksiin), tehtiin kävelylenkkejä puuntuneiden jalkojen verryttelemiseksi ja syötiin eväitä. Lentokenttäkahviloiden ja -ravintoloiden hinnat ovat sitä luokkaa, että eipä niistä tee mieli ostaa kuin ihan välttämätöntä. Varsinkin kun oli jo ehtinyt tottua Espanjan "ulkona syömisen" edulliseen hintatasoon.

Lopulta pääsimme lähtemään SAS:n koneella kohti Turkua. Ensin kylläkin tietokoneen päivitys (näin me ainakin asian ymmärsimme) viivästytti lentoa jonkin verran. Turun lentokentän yläpuolella me lentelimme pitkän aikaa ympyrää ja asia alkoi jo ihmetyttää. Lopulta kuitenkin laskeuduimme ja lentoemäntä kertoi miehelleni, että Turussa kiitorataa oli puhdistettu 15 metriä liian vähän ja sen puhdistusta jouduttiin odottamaan. Lentokapteeni ei olisi kuulema enää kovin kauan odottanut, vaan olisi lentänyt Helsinkiin. Siinä sitä sitten olisikin ollut ihmettelemistä. En tiedä, olisiko meidät sitten kuljetettu taksilla Turkuun tai laitettu loppuyöksi hotelliin. Muita vaihtoehtoja en halua edes ajatella.

Poika oli vastassa lentokentällä ja pitkäkestoisen kotimatkan lopuksi teimme ahtaumisennätyksen mahtumalla matkatavaroinemme kaikki samaan autoon. Onneksi tämä matkan viimeinen osuus kesti vain vajaa 15 minuuttia. 

Kotona olimme noin kahden aikaan yöllä. Kyllä oma sänky tuntui mukavalta :)