Pari päivää sitten saimme mökille kissavieraan, joka surkealla naukumisellaan hellyytti meidät antamaan sille ruokaa. Onneksi mökillä oli kissanruokaa tyttären Pikkuveli-kissan vierailusta jääneenä. Kyllä oli kissalla nälkä!
Kissaa on nyt tutkittu, ruokittu ja hoidettu. On todettu, että kissa on naaraspuolinen ja että sillä on kaulassa jälkiä pannasta, mutta mihin lienee panta yhteystietoineen hävinnyt. Kissa on myös todettu erittäin ihmisrakkaaksi. Ruoka maistuu edelleen hyvin ja lisäherkkuja on pitänyt hakea kaupasta. Iltaisin kissan turkki on tarkistettu ja yksi punkki on poistettu. Onneksi mökillä on nyt varsinaisia "kissaihmisiä", jotka tietävät nämä asiat.
Voi todellakin sanoa, että kissa on asettunut taloksi. Kova on ollut pyrkimys mökkiin sisälle, mutta siinä on mennyt raja! Yöt kissa nukuu mökin terassilla korituolissa tyynyn päällä ja päivisin se on valloittanyt yhden puutarhatuoleista. Silittelyä ja rapsuttelua kissa ei tunnu saavan milloinkaan tarpeeksi.
Kissan nimestä ei ole päästy yksimielisyyteen ja siksi sitä kutsutaan yhdysnimellä Kalle-Allu-Sofia.
Kauppojen ilmoitustaulut on tutkittu, mutta yhtään ilmoitusta kadonneesta kissasta ei ole näkynyt. Kohta pitää ruveta tarmokkaampiin toimiin sen selvittämiseksi, mistä kissa on kotoisin.
Vielä nautitaan Kalle-Allu-Sofian vierailusta!