Matkan TOP viisi / osa 2

2. Rantaloma Ilha Granden saarella

Ilha Grande (suomeksi Suuri saari) sijaitsee Rio de Janeiron osavaltion rannikolla Angra dos Reisin kunnassa. Matkaa suunnitellessa myös toinen saari, Ilhabela, kiinnosti, mutta sitten luin Ilha Grandella sijaitsevasta Lopes Mendesin rannasta, niin päätös kallistui Ilha Granden suuntaan. Vietimme saarella viisi vuorokautta.

Laivamatka saarelle kesti noin tunnin. Saarella ei ole teitä, autoja eikä pankkiautomaattia. Laiva mantereelta tulee Vila do Abraaoon, joka on saaren keskus. Sieltä löytyvät pääosin saaren majoituspalvelut, kaupat ja ravintolat. Saarelta löytyvät Brasilian parhaiten säilyneet rannikkosademetsät. Olo saarella on leppoisaa ja kiireetöntä. Koko saari on suojelualuetta, suurin osa saaresta kuuluu kansallispuistoon.

Pousadan aamiaistila sijaitsi aivan "pääkadun" varrella ja aamiaista syödessä oli mukavaa seurata ohikulkijoita ja ihastella merta.

Iltapäiväjuomaa nautimme myös meren ääressä. Kun vesi alkoi nousta iltapäivällä, niin pöytää ja tuoleja siirrettiin sitä mukaan vähän ylemmäksi. Toisaalta lämpimässä merivedessä oli ihan mukavaa heilutella varpaita juomia nautiskellessa.

Myös tällaista rantaseuraa oli tarjolla. Taitaa olla rannikkosademetsän kanta-asukkaita.

Lopes Mendes Beachille olisi voinut mennä patikoiden  Vila do Abraaosta 3,5 tuntia suuntaansa. Onneksi me valitsimme laivamatkan! Ensin tunti laivalla Palma Beachille ja sieltä vielä puolen tunnin patikointi Lopes Mendesille. Ensin vartin verran ylämäkea ja sitten vartin verran alaspäin, takaisin tullessa sitten toisin päin. Hiki tuli matkaa tehdessä!

Tällä laivalla matkasimme Palma Beachille.

Tyttäreni teki patioinnin lomassa "joogaharjoituksia", minä en!

Lopes Mendes Beach oli kyllä upea! Rantaa pidetään syystäkin yhtenä Brasilian kauneimmista. Hiekka rannalla oli kuin puuteria ja sitä kyllä sitten olikin joka paikassa, myös kassissa pousadaan vietäväksi. Ranta on erityisesti surffaajien suosiossa aaltojensa vuoksi. Rannalla oli uimareita varten punaiset varoitusliput, joten uiminen jäi. Toki kastautumassa kävimme aalloissa.

Rannan ainoa palvelupiste oli tällainen. Myynnissä oli kylmiä juotavia ja pientä naposteltavaa.

Mutta ei se olo Ilha Grandella ihan koko ajan ollut pelkkää päivänpaistetta, sillä välillä satoi kovasti ja iltaisin piti varustautua tällä tavalla:

Saarella oli nimittäin joka ilta sähkökatkoksia. Ensin muutaman tunnin mitttaisia, sitten 17 tuntia kestävä ja lopulta pisin katkos kesti peräti 30 tuntia. Pousadan vastaanotosta saimme led-valaisimen ja otsalampun. Joissakin pousadoissa ja ravintoloissa oli omat aggregaatit tuottamassa sähköä. Iltaisin vain harva ravintola oli auki. Myös elintarvikkeiden kylmäsäilytys alkoi kärsiä, ja vaikka mekin hyvin valikoidusti pistimme mitään suuhumme, niin kyllä vatsa meni sekaisin. Täytyy myöntää, että viimeisen  sähkökatkon aikana alkoi huumorintaju olla jo pikkasen koetuksella. Nyt voi jo naureskella tällekin kokemukselle.

Samalla tuli oppia, että oma taskulamppu aina matkalle mukaan!