Niin paljon ihania kirjoja!

Otsikko on niin totta! Miten ihmeessä ehtii lukemaan kaikki kirjat, jotka haluasi lukea. 

Kirjaston kissoilla on tähän ratkaisu:

Tänään on lukupiirin kokoontuminen ja kirja on vasta puolessa välissä. Ehkä kohta pitää turvautua "lukupalveluun"...

Marraskuun  kirja lukupiirissämme on Indrek Harglanin Apteekkari Melchior ja pyövelin tytär. Luulin, että kirja on nopealukuinen dekkari, jossa on lyhyet kappaleet, helppo juoni ja  sellainen määrä henkilöitä, jotka on helppo pitää mielesssä. Pyövelin tytärtä lukiessa joutuu keskittymään enemmän kuin "välipaladekkaria" lukiessa.  Oman haasteensa tuo kirjan tapahtumien sijoittuminen keskiaikaiseen Tallinnaan. En osannut varata etukäteen riittävästi aikaa kirjan lukemiseen ja nyt olen pikkasen pulassa.

Lukupiirin kesäkirja oli Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläinen. Sille annoin arvosanaksi 9.

Syyskuun kirja oli Ulla-Lena Lundbergin Jää.  Mahtava, koskettava kirja,  joka nyt toisen lukukerran jälkeen teki vielä vahvemman vaikutuksen ja arvosana onkin  täysi 10.

Lokakuussa oli vuorossa Rosa Liksomin Hytti nro 6, joka jakoi rajusti mielipiteitä erityisesti kielensä vuoksi.  Minun mielestäni kirjan ansiot riittivät arvosaan 8.

Joulukuun kirja on Hermann Hessen Arosusi. En ole aiemmin kirjaa lukenut, joten nyt tulee täytettyä sekin aukko sivistyksessä. Ja myönnetään, että ilman lukupiiriä tuskin kirjaan tarttuisin.

Syksyn aikana olen lisäksi lukenut:

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys

Rhidian Brook: Talo Elben rannalla

Eeva Kilpi: Naisen päiväkirja

Merete Mazzarella: Elämä sanoiksi

Erik Axl Sund: Varistyttö-trilogia

Anna Jansson: Tuhopolttaja

Mari Jungstedt: Neljäs uhri

Kaksi viimeksi mainittua ovat niitä "välipaladekkareita", jotka lukee nopeasti. Olen lukenut kaikki Janssonin ja Jungstedtin Gotlantiin sijoittuvat kirjat ja nämä kirjat ovat uusimmat, nyt syksyllä ilmestyneet.

Ja kotona lukemista odottavat mm.

Ulla-Lena Lundberg: Marsipaanisotilas

Donna Tartt: Pieni ystävä

Tuula Karjalainen: Tove Jansson Tee työtä ja rakasta

Lukeminen tuo aina iloa, vaikka kaikkea ei ehtisikään lukemaan, mitä mieli tekee.