Minä rakastan tätä maata
kädenjälkiä ihmisten.
Minä rakastan tätä maata,
ikiaikojen lauluja sen.
Minä rakastan hiljaista maata,
jossa soi metsän yksinäisyys,
ikihongissa laulava tuuli,
suven kirkkaus, yön hämäryys.
Anna-Mari Kaskinen
Minä rakastan tätä maata
kädenjälkiä ihmisten.
Minä rakastan tätä maata,
ikiaikojen lauluja sen.
Minä rakastan hiljaista maata,
jossa soi metsän yksinäisyys,
ikihongissa laulava tuuli,
suven kirkkaus, yön hämäryys.
Anna-Mari Kaskinen
2 kommenttia:
Hieno runo. Me olimme kuuntelemassa Lasse Heikkilän Suomalainen messu. Hieno kokemus sekin!
Hienosti on Kaskinen saanut sanoiksi suomalaisen mielen tunnot.
Lähetä kommentti