keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Kumpi?

Kumpaa vaihtoehtoa kannatat?

A)    Mukavat ihmiset askartelevat.

B)    Askarteleminen tekee ihmisistä mukavia.

Tai olisiko seuraava vaihtoehtoa kuitenkin se totuus?

Askarteleminen tekee mukavista ihmisistä vielä mukavampia.

Minä ainakin olen tavannut askarteluhistoriani aikana vain mukavia ja kivoja ihmisiä.  Nyt alkuvuoden ja Ystävänpäivän aikoihin käsitykseni on vahvistunut entisestään.

Olen saanut kivoja yllätyslahjoja, on vaihdettu upeita ATC-kortteja ja Pocket Lettereitä, käsiä lämmittävät kauniit lapset ja jalkoja lahjasukat, on ystävyyssuklaata, on aarrekirja runoineen, on saatu askarteluystävän mieheltä atk-apua, kauniit Ystävänpäiväkortit ilahduttavat ja viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisempänä kaikki kivat, kannustavat kommentit blogikirjoituksiin.

KIITOS KAMUT!


Ja parasta tässä on "tartuntavaikutus". Haluan uskoa, että minustakin on tullut vähän mukavampi, kun on niin monta askarteluystävää :)

8 kommenttia:

Arja L kirjoitti...

Aika vaikeat vaihtoehdot heitit. Piti oikein ruveta miettimään ja lopulta lukitsen kolmannen vaihtoehdon :) Askartelijoissa, niin tutuissa kuin tuntemattomissa on mielestäni yksi piirre, jota arvostan yli kaiken: ei olla mustankipeitä omista tekniikoista ja oivalluksista, vaan jaetaan ne toistenkin käyttöön. Ja pääsääntöisesti askartelijat kehuvat toisten töitä, ellei tykätä niin ei sitä sitten sanota vaan kelataan eteenpäin eikä pahoiteta kenenkään mieltä. Hyvin hyvin harvoin missään somen askartelupalstoilla näkee halventavia ja mollaavia kannanottoja, jollaisia sitten taas muuten on melkein ryhmässä kuin ryhmässä.
Itselle askartelu on tuonut niin paljon iloa ja samanhenkisiä kavereita, ettei mikään muu harrastus koskaan.
Kiitos, että olet olemassa ja askartelu jatkukoon :)

RaijaAnnikki kirjoitti...

Kiitos.Tuttavuutemme on jo pitkä.Askartelu yhdistää ja tuo ystäviä.Mukava on katsella toisten töitä, ihailla ja oppia.Hyvää jatkoa sinulle.

Maca kirjoitti...

Kyllä minäkin kolmannen vaihtoehdon kannalla olen.Ja Arjan sanoihinkin voin yhtyä.

Silkku kirjoitti...

Kyllä täälläkin kolmanteen kallistutaan. Askartelu on vienyt kyllä ihan mukanaan, on se sellainen henkireikä;) Ja mikä parasta kun saa blogiystäviltä kiitosta ja kannustavia kommentteja se kruunaa kaiken ja antaa voimaa ja ispistä jatkaa. Me ollaan sitten niiiin mukavia;)♥

enkulin käsityöt kirjoitti...

Minä olen ehdottomasti tuon kolmannen vaihtoehdon kannattaja. Oi että saa iloita viikko viikon jälkeen ja huokailla ihastuksesta harva se päivä kivoista posteista. Lisäksi saa olla kiitollinen ihanista ihmisistä.

Eija kirjoitti...

Minustakin tuossa kolmannessa vaihtoehdossa on totuus.
Askartelun kautta olen saanut tavata livenä, että virtuaalisesti ihania ystäviä. Arjan sanoihin voin minäkin yhtyä :))

Armiida kirjoitti...

Kolmas vaihtoehto ilman muuta. Askartelu on laajentanut ystäväpiiriä, virtuaalisia ystäviä, mutta todellisia kuitenkin. Toisten töiden katsominen tuottaa iloa, samoin se kun joku käy omia tuotoksia katsomassa, jättää ehkä kommentin.
Se on totta, että ei panttailla tietoa vaan jaetaan vinkkejä, tekniikoita ja ideoita.
Askartelijat ovat mitä mainiointa porukkaa voisin sanoa loppuun.

Susanna kirjoitti...

Näin se on että mukavien ihmisten mukavuus vaan lisääntyy ja halu auttaa ja piristää! Kiitos sinulle kun olen saanut sinut ystäväksi!